Who's laughing now

Tajusin just jotain, joka on pakko, siis _pakko_ jakaa teidän kanssa.

Kun mää alotin ylä-asteen, mulla ei ollu minkään näkösiä ongelmia (ongelmilla tarkotan paniikkikohtauksia, agressiivisuutta[hyvin paljon sellasta], ahdistuskohtauksia, eikä mitään muutakaan vastaavaa), mutta sitten kun mä olin ollut hetken moision koulussa, niin huomasin että siellä ihmiset oli astetta ahdasmielisempiä ja kusipäisempiä, ja alko haukkua mua. Ajattelin sillon että tota tapahtuu kaikille ja et toi on ihan normaalia. Mut sitten ku se alko menee niin pitkälle nii mää menin monta kertaa puhuun siittä aikuisille mut vitut ne mitään sille tehny.

No se meni sitten jo _niin_ pitkälle etten viitti tässä ees kertoo kaikkee, mut esimerkkinä se että eräät nimeltä mainitsemattomat henkilöt (oli mua vuotta vanhempia, suurinosa siis) alko huudella mulle että mää oon huora ja lesbo ja kaikkee mitä ne nyt keksikään (voin sanoo, niitten haukkumis- ja jou ollaan koviksia sanavarasto oli aiiika pieni). Sitten tapahtu kaikkee ja muutin toiselle paikkakunnalle ja pääsin niistä eroon.

Pahinta tässä kaikessa on se, että mun pari tosi hyvää ystävää periaatteessa yhdisty siihen eikä puolustanu mua enää vaan nauro, niille asioille mitä ne musta puhu yms.

Oon tajunnu, että sen jälkeen ku ne alko puhuun musta paskaa ja haukkuun mua, nii mää pelkään tutustua ihmisiin sillain kunnolla, okei onhan mulla paraskaveri tai useampikin ja niin joillekka mä puhun joitain mun asioita, mutta en uskalla luottaa enää kehenkään 100 % että voisin kertoo niille sellasia asioita joiden kertominen jollekkin muulle saattais auttaa mua. En luota kehenkää, Ja se, että keksin _aina_ ihmisistä kaikkia huonoja puolia, jonka takia välttelen tosi usein kavereitten seuraa. Kärsin siitä aivan vitusti, ja äsken tosiaan tajusin, että se on vaan niitten vitun moisiolaisten vajaaälysten vatupassi kusipäiden syytä, kiitos ja näkemiin, kun nään ne seuraavan kerran nii lähtee päitä irti. Moro.

-Sanni. Vitun vihainen Sanni.